Ibe - Kortit sanoitukset (lyrics)
Ilmari Kärki
[Ibe - Kortit sanoitukset lyrics]
Ja me vaihdettiin, pelattiin
Kiskalta haettiin
Taskuhirviöiden luokse me paetiin
Ei ketään kiinnostanu kasvaa tai
Rikastuu vaan se et
Kuinka monta pahvista pikachuu
Sun kokoelmaan kuulu
Statussymbooli, ja mulla ainakin
Miljoona kyl oli ash Ketchum, elämäni idoli
Niin se vaan menee, aika palaa niiku sinoli
Ja toivoin ettei ne päivät loppuis ikinä
Ja elämä olis aina samanlaista ku skidinä
Luulin et osaan kaiken, sillo tajunnu vaikeen
Et olin niist otuksist sekasin niiku piripää
Karkuun livistän, katon taivasta sinistä
Ja mietin etten halua tulla isoksi ikinä
Oon lastenmielinen
Ajatus kasvamisesta vastenmielinen
Katoo silmistä se kipinä
Salakuljetin päiväkotiin gameboyn
Sitä tarkotti olla sillon playboy
Ja just ku olin pääsemäs Indigon liigaan
Ne tarhan isot pojat, Markus ja Miika
Pölli mun nintedon ja poisti mun kaikki savet
Ku sanoin ettei mua kiinnostanu beyblade
Oisin voinu heittää veivit
Sillon se tuntu pahalta
Ei satoja pelituntei voinu korvata rahalla
Säästöpossu oli laihiksel
Kolikot keräsin mutsilta flaidiksel
Polkupyörällä lähikaupan suuntaan
Marketin pihal aloin kiljuu ja huutaa
Kymmenen korttii ja jotkut oli kiiltävii
Pienempänä saanu mielihyvää siitäkin
Riittäski semmonen mulle vieläkin, mut ei
Joku seisoo mun tielläni
Totuuden kiellän, kaukaa kierrän
Niin paljon lautasella, eikä jaksa niellä
Onneks on kortit mun muistikortilla
Väärällä tontilla kääntämäs snorttia
Ja mä taidan olla just sitä sorttia
Jonka mielestä mikään todellinen ei oo kivaa
On noustava jaloille silti
Eihän täällä kukaan ole ikuisest piltti
Ja mä tiedän et liika tieto on kiusaus
Ja tietämättömyys on siunaus
Mua ei kiinnosta, ne kysyy miks
No siks (koska ignorance is bliss)
Oon tietosesti tiedoton
Mielummin haalisin kortteja pakkaani
Kaikki alkaa, mut niin myös lakkaakin
Pilvien päällä vaikka moottorit sakkaakin
Katse autio ku hiekkaset aavikot
Kaivan sängyn alta vanhan kenkälaatikon
Rikkinäisii pieniä lapsuudenpalasia
Aikakapseli täynnä viestejä salasia
Yritän niitä vielä tulkita
Ja olla samaan aikaan oman tien kulkija
Mut mä oon syntyny masennuksen maahan
Missä jengi tarvii pullollensa sulkijaa
Istun leikkipuiston penkillä yksin
Hengitän sisään ja ulos kaiken yskin
Haluisin muokkaa tätä elotonta skeemaa
Ja etsiä jotain positiivisempaa teemaa
En pääse eteenpäin, oon juuttunu tähä
Kasvanu paljon, mut silti muuttunu vähä
Todellisuudelta silmäni peitän
Pokemon-kortteja taivaalle heitän (haha)
Kiskalta haettiin
Taskuhirviöiden luokse me paetiin
Ei ketään kiinnostanu kasvaa tai
Rikastuu vaan se et
Kuinka monta pahvista pikachuu
Sun kokoelmaan kuulu
Statussymbooli, ja mulla ainakin
Miljoona kyl oli ash Ketchum, elämäni idoli
Niin se vaan menee, aika palaa niiku sinoli
Ja toivoin ettei ne päivät loppuis ikinä
Ja elämä olis aina samanlaista ku skidinä
Luulin et osaan kaiken, sillo tajunnu vaikeen
Et olin niist otuksist sekasin niiku piripää
Karkuun livistän, katon taivasta sinistä
Ja mietin etten halua tulla isoksi ikinä
Oon lastenmielinen
Ajatus kasvamisesta vastenmielinen
Katoo silmistä se kipinä
Salakuljetin päiväkotiin gameboyn
Sitä tarkotti olla sillon playboy
Ja just ku olin pääsemäs Indigon liigaan
Ne tarhan isot pojat, Markus ja Miika
Pölli mun nintedon ja poisti mun kaikki savet
Ku sanoin ettei mua kiinnostanu beyblade
Oisin voinu heittää veivit
Sillon se tuntu pahalta
Ei satoja pelituntei voinu korvata rahalla
Säästöpossu oli laihiksel
Kolikot keräsin mutsilta flaidiksel
Polkupyörällä lähikaupan suuntaan
Marketin pihal aloin kiljuu ja huutaa
Kymmenen korttii ja jotkut oli kiiltävii
Pienempänä saanu mielihyvää siitäkin
Riittäski semmonen mulle vieläkin, mut ei
Joku seisoo mun tielläni
Totuuden kiellän, kaukaa kierrän
Niin paljon lautasella, eikä jaksa niellä
Onneks on kortit mun muistikortilla
Väärällä tontilla kääntämäs snorttia
Ja mä taidan olla just sitä sorttia
Jonka mielestä mikään todellinen ei oo kivaa
On noustava jaloille silti
Eihän täällä kukaan ole ikuisest piltti
Ja mä tiedän et liika tieto on kiusaus
Ja tietämättömyys on siunaus
Mua ei kiinnosta, ne kysyy miks
No siks (koska ignorance is bliss)
Oon tietosesti tiedoton
Mielummin haalisin kortteja pakkaani
Kaikki alkaa, mut niin myös lakkaakin
Pilvien päällä vaikka moottorit sakkaakin
Katse autio ku hiekkaset aavikot
Kaivan sängyn alta vanhan kenkälaatikon
Rikkinäisii pieniä lapsuudenpalasia
Aikakapseli täynnä viestejä salasia
Yritän niitä vielä tulkita
Ja olla samaan aikaan oman tien kulkija
Mut mä oon syntyny masennuksen maahan
Missä jengi tarvii pullollensa sulkijaa
Istun leikkipuiston penkillä yksin
Hengitän sisään ja ulos kaiken yskin
Haluisin muokkaa tätä elotonta skeemaa
Ja etsiä jotain positiivisempaa teemaa
En pääse eteenpäin, oon juuttunu tähä
Kasvanu paljon, mut silti muuttunu vähä
Todellisuudelta silmäni peitän
Pokemon-kortteja taivaalle heitän (haha)