Korpiklaani - Verikoira sanoitukset (lyrics)
[Korpiklaani - Verikoira sanoitukset lyrics]
Kalpeana kaviona kiirii
Kipu painaa tuttuja palkeita
Rauta se ratsuni kiven kipunoita
Polkien vaatinut valkeita
Rinnan on ruuveilla luu, sekä jäntevä
Kyynärän varsi jännittynyt
Kärryä kiertävä kuu repii peittoa
Ranka on jäätynyt
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii
Turkkiinsa reunoja
"Etkös elävä pelkää?" Ajaa
Vainaja veräjänpieleen
"Itse kammon kera kuulen
Muiden minua vieneen"
Kiehuu kuuma alla kengän, takoo kaviot
Ryhtyy maata rauhallisten nostaa
Syttyy polte lyhtyyn
Katoaa kaikki kankahalta, yksin elävä jääkin
Hetken haroo vieras käsi, еtsii veräjääkin
Vaateparsi käteen jäävä, mikä on elävän еhto?
Ettei kasva hautain päälle päivän leppälehto
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii
Turkkiinsa reunoja
Tippuu aika askelten, on päiväni liikaa
Paita päältä lämmittämään jää mullan piikaa
Verikoira! Verikoira!
Verikoira! Verikoira!
Verikoira!
Kipu painaa tuttuja palkeita
Rauta se ratsuni kiven kipunoita
Polkien vaatinut valkeita
Rinnan on ruuveilla luu, sekä jäntevä
Kyynärän varsi jännittynyt
Kärryä kiertävä kuu repii peittoa
Ranka on jäätynyt
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii
Turkkiinsa reunoja
"Etkös elävä pelkää?" Ajaa
Vainaja veräjänpieleen
"Itse kammon kera kuulen
Muiden minua vieneen"
Kiehuu kuuma alla kengän, takoo kaviot
Ryhtyy maata rauhallisten nostaa
Syttyy polte lyhtyyn
Katoaa kaikki kankahalta, yksin elävä jääkin
Hetken haroo vieras käsi, еtsii veräjääkin
Vaateparsi käteen jäävä, mikä on elävän еhto?
Ettei kasva hautain päälle päivän leppälehto
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Valkea kuu roihuaa verikoira kuollutta ajaa
Virrassa rattaani vihmoo, katkoo teriä
Polkee vain rautainen sääri särkyvän veriä
Harjassa halkovan harteen karkeita neuloja
Perässä verikoira parkana repii
Turkkiinsa reunoja
Tippuu aika askelten, on päiväni liikaa
Paita päältä lämmittämään jää mullan piikaa
Verikoira! Verikoira!
Verikoira! Verikoira!
Verikoira!