Vesa-Matti Loiri - Tonttu sanoitukset (lyrics)
[Vesa-Matti Loiri - Tonttu sanoitukset lyrics]
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Yösydän untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää
Harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää
Kohti taivasta kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on
Tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan
Ainaista ongelmataan partaa sivellen aprikoi
Puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi
Ei tää pulma on vasta"-
Heittää tapaansa järkevään
Taas jo pois nämä vaivat pään
Lähtee toimeen ja työhön
Lähtee puuhiinsa yöhön
Aitat ja puodit tarkastain
Lukkoja koittaa nytkyin-
Lehmät ne lehdoista näkee vain
Unta kahleissa kytkyin
Suit'set ja siimat ei selkään soi
Ruunan, mi myöskin unelmoi
Torkkuen vasten seinää
Haassa se puree heinää
Lammasten luo käy karsinaan
Makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo, pienallaan
Istuu ylinnä kukko kopissa Vahti hyvin voi
Herää ja häntää liehakoi tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu puikkii ukko jo tupahan
Siellä on isäntäväki tontulle arvoa antavan
Näiden jo aikaa näki
Varpain hiipivi lasten luo
Nähdäkseen sulot pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri
Hälle se riemu on suuri
Isän ja pojan on nähnyt hän
Puhki polvien monten
Nukkuvan lasna mut mistähän
Tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin
Nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
Selkoa, noin taas palaa!
Latoon parvelle pyrkii vaan
Siellä hän pitää majaa
Pääskyn naapuri suovallaan
On liki räystään rajaa
Vaikka pääsky nyt poissa on
Keväällä tuoksuun tuomiston
Kyllä se saapuu varmaan
Seurassa puolison armaan
Silloin aina se sirkuttaa
Monta muistoa tieltä ei toki tunne ongelmaa
Näin joka kiusaa mieltä
Seinän raosta loistaa kuu
Ukon partahan kumottuu
Liikkuu parta ja hulmaa
Tonttu se miettii pulmaa
Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii, minne se vienee
Missä sen lähde lienee
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen aamuhun unta kiskoo
Ääneti kuu käy laskemaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen
Yösydän untaan kiskoo
Ääneti kuu käy kulkuaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta
Ladosta tulee, hankeen jää
Harmaana uksen suuhun
Vanhaan tapaansa tirkistää
Kohti taivasta kuuhun
Katsoo metsää, min hongat on
Tuulensuojana kartanon
Miettivi suuntaan sataan
Ainaista ongelmataan partaa sivellen aprikoi
Puistaa päätä ja haastaa-
"ei tätä ymmärtää en voi
Ei tää pulma on vasta"-
Heittää tapaansa järkevään
Taas jo pois nämä vaivat pään
Lähtee toimeen ja työhön
Lähtee puuhiinsa yöhön
Aitat ja puodit tarkastain
Lukkoja koittaa nytkyin-
Lehmät ne lehdoista näkee vain
Unta kahleissa kytkyin
Suit'set ja siimat ei selkään soi
Ruunan, mi myöskin unelmoi
Torkkuen vasten seinää
Haassa se puree heinää
Lammasten luo käy karsinaan
Makuulla tapaa ne ukko
Kanat jo katsoo, pienallaan
Istuu ylinnä kukko kopissa Vahti hyvin voi
Herää ja häntää liehakoi tonttu harmajanuttu
Vahdille kyllä tuttu puikkii ukko jo tupahan
Siellä on isäntäväki tontulle arvoa antavan
Näiden jo aikaa näki
Varpain hiipivi lasten luo
Nähdäkseen sulot pienet nuo
Ken sitä kummeksis juuri
Hälle se riemu on suuri
Isän ja pojan on nähnyt hän
Puhki polvien monten
Nukkuvan lasna mut mistähän
Tie oli avutonten? Polvet polvien tietämiin
Nousi, vanheni, läks'-mihin niin?
Ongelma, josta halaa
Selkoa, noin taas palaa!
Latoon parvelle pyrkii vaan
Siellä hän pitää majaa
Pääskyn naapuri suovallaan
On liki räystään rajaa
Vaikka pääsky nyt poissa on
Keväällä tuoksuun tuomiston
Kyllä se saapuu varmaan
Seurassa puolison armaan
Silloin aina se sirkuttaa
Monta muistoa tieltä ei toki tunne ongelmaa
Näin joka kiusaa mieltä
Seinän raosta loistaa kuu
Ukon partahan kumottuu
Liikkuu parta ja hulmaa
Tonttu se miettii pulmaa
Vaiti metsä on, alla jään kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään humuten metsän takaa
Tonttu puoleksi unissaan
Ajan virtaa on kuulevinaan
Tuumii, minne se vienee
Missä sen lähde lienee
Pakkasyö on, ja leiskuen
Pohja loimuja viskoo
Kansa kartanon hiljaisen aamuhun unta kiskoo
Ääneti kuu käy laskemaan
Puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta
Tonttu ei vaan saa unta