CMX - Hautalinnut sanoitukset (lyrics)
[CMX - Hautalinnut sanoitukset lyrics]
Muistatko kuten minä vai muistatko toisin:
Kuolleiden koivujen puisto
Peilit tyhjissä huoneissa
Tunsitko kuten minä vai tunsitko toisin:
Luhistuneen patsaan anova katse taivaalle
Näitkö sen kuin minä
Vai näitkö toisin aivan: Vaeltavat linnut
Jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin minä itseesi uskoitko:
Vartalon verhottuun kaareen silmän syvyyteen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Olitko siellä kanssani
Olinko sittenkin yksin:
Kolean keskipäivän kujat harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
Vai jotain outoa, omaasi:
Sotilaitten askeleet huudot, kirveltävä savu
Ja ikkunassa hahmo ehkä sinun hahmosi:
Kääntymässä pois kenties kieltäen kaiken
Kuuntelitko ne huudot vai suljitko korvasi
Yö kun kuljetti pois
Kaiken väen kuin omakseen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Haistoitko kummat kukat vai olitko turtunut
Ammuttu vanha Aleksei tuoliinsa köytetty
Loputtomat torit, kuljitko
Samoin risaisin kengin tyhjät aukiot, märät
Roikkuvat julisteet
Oliko sylini lämmin vai viluasiko värisit
Vanhan plataanin varjo
Kirje kadonneelta veljeltä
Ja leivän kuiva kuori tunsitko, oli suloinen
Neljännen päivän aamuna
Oli haudat vielä tyhjät
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Itkitkö samaa surua vai oliko sinulla omasi
Kielletty nauru ja rakkaus
Joku yksinäinen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
Vai kuulitko sävelmän jonkin
Kevätpäivän loistossa
Yllä kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen vallassa saman näyn
Korkealta ja raskaana
Satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
Tänne kauas, tähän paikaan
Tyhjän kirkon torni hauras juna tuoko sinua
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Onko henkesi tulessa vielä
Ja tulemme yhtä liekkiä
Kuolleiden koivujen puisto
Peilit tyhjissä huoneissa
Tunsitko kuten minä vai tunsitko toisin:
Luhistuneen patsaan anova katse taivaalle
Näitkö sen kuin minä
Vai näitkö toisin aivan: Vaeltavat linnut
Jotka nukkuu taivaalla
Uskoitko kuin minä itseesi uskoitko:
Vartalon verhottuun kaareen silmän syvyyteen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Olitko siellä kanssani
Olinko sittenkin yksin:
Kolean keskipäivän kujat harmaaksi kalkitut
Oliko samaa sinun pelkosi
Vai jotain outoa, omaasi:
Sotilaitten askeleet huudot, kirveltävä savu
Ja ikkunassa hahmo ehkä sinun hahmosi:
Kääntymässä pois kenties kieltäen kaiken
Kuuntelitko ne huudot vai suljitko korvasi
Yö kun kuljetti pois
Kaiken väen kuin omakseen
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Haistoitko kummat kukat vai olitko turtunut
Ammuttu vanha Aleksei tuoliinsa köytetty
Loputtomat torit, kuljitko
Samoin risaisin kengin tyhjät aukiot, märät
Roikkuvat julisteet
Oliko sylini lämmin vai viluasiko värisit
Vanhan plataanin varjo
Kirje kadonneelta veljeltä
Ja leivän kuiva kuori tunsitko, oli suloinen
Neljännen päivän aamuna
Oli haudat vielä tyhjät
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Itkitkö samaa surua vai oliko sinulla omasi
Kielletty nauru ja rakkaus
Joku yksinäinen lapsuus
Ja samako hiljaisuus piiritti
Vai kuulitko sävelmän jonkin
Kevätpäivän loistossa
Yllä kuolevan kaupungin
Annoitko saman lupauksen vallassa saman näyn
Korkealta ja raskaana
Satavan uhman ja kaipauksen
Karkasitko kuten sovittiin
Tänne kauas, tähän paikaan
Tyhjän kirkon torni hauras juna tuoko sinua
On suihkulähde kuivunut
Ja oksat sen yllä kuolleet
Onko henkesi tulessa vielä
Ja tulemme yhtä liekkiä