Pyhimys - #13 Paranoid sanoitukset (lyrics)
[Pyhimys - #13 Paranoid sanoitukset lyrics]
Me voidaan vetää viel yks biisi. Tän nimi on Paranoid
Mä jään seisomaan keskelle lavaa
Joku vitun kännis omaa ääntänsä avaa
Luuli kai et toive konserttii tuli
Mun sanotuksii suli, mut nyt röökil vaa ravaa
Me voitais käyttää vähän tiheempää haravaa
Tai viel parempi käykö et kahestaan karataan?
Ei siin taitais edes saranat narahtaa ku oltais jo toisaalla
Esirippu valahtaa alas
Mä oon pyhä mies menkää vittuun mun alttarilt
Nimmari sun tissiin vaikken näytäkkää salkkarilt
Hiekka hampaissa rouskuu
Ei se vedenpinta ammeessa kusemalla noussu
Oon seepra viivakoodilaitteessa
Toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa
Kaappijuopolla on hyvin pullot uunissa
Tehny vitusti duunii ettei tarvis käydä duunissa
Mut on moodis et oon kadottanu tatsini
Snortannu satsini, missannu matsini
Hei, mis on se maksimi?
Miten ois kesälevy biiteissä Aksimi?
Näät sä mun katseeni? Ei paljon kurotella taivaita
En osaa arvostaa ketää muita ku sairaita
Selittäkää nyt noille lapsille jokaiselle
Miks pelle, näyttää tänään näin kiukkuselle
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä valtavampi luku pankilla
Sitä hankalampi vankila
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä
Sitä vähemmän vastaväitteitä
Ei voi itellee ku nauraa
Mä oon tässä, mut en tuu olee kauaa
Eikä kukaa mua tänne kaipaa ku vanhus (taakka)
Tuu vaihtaa mun vaippaa
Ja laita eteen mitä vaan
Jos se tuskaa helpottaa nii kyselemättä nappaan
Hajuton, mauton, väritön, alle auton meen
Jaksa en ees itteeni tappaa
Ei oo omatuntoo
Ei mitää peruskuntoo sisältä reikiä puhkoo runkoo
Rautalanka kädes katon pupilliin urpoo
Mut ei se vittu tajuu, ennenku turpaan murjoo
Numeroks syntyny, kultaan kyltyny
Pehmopylly nyt hurjaks vähän yltyny
Ällötän itteenikin, ällötät mua, ällötän sua, kärsitään toisiamme pikemminkin
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä valtavampi luku pankilla
Sitä hankalampi vankila
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä
Sitä vähemmän vastaväitteitä
Silmät selällään, en osaa levähtää
Räppään jotain vitun peräkylän venäjää
Niskat nyrjähtää, aivot revähtää
Tää on painajainen ja pian me herätään
Jotain terävää, puren kieltä
Viillän rintaa, veri virtaa pintaan – elämää
Lasi helähtää, hetken enää pelätään
Hetken vielä hengitän, ulos ja sisään
Mä jään seisomaan keskelle lavaa
Joku vitun kännis omaa ääntänsä avaa
Luuli kai et toive konserttii tuli
Mun sanotuksii suli, mut nyt röökil vaa ravaa
Me voitais käyttää vähän tiheempää haravaa
Tai viel parempi käykö et kahestaan karataan?
Ei siin taitais edes saranat narahtaa ku oltais jo toisaalla
Esirippu valahtaa alas
Mä oon pyhä mies menkää vittuun mun alttarilt
Nimmari sun tissiin vaikken näytäkkää salkkarilt
Hiekka hampaissa rouskuu
Ei se vedenpinta ammeessa kusemalla noussu
Oon seepra viivakoodilaitteessa
Toistan tyhjät lupaukset taas tammikuun taitteessa
Kaappijuopolla on hyvin pullot uunissa
Tehny vitusti duunii ettei tarvis käydä duunissa
Mut on moodis et oon kadottanu tatsini
Snortannu satsini, missannu matsini
Hei, mis on se maksimi?
Miten ois kesälevy biiteissä Aksimi?
Näät sä mun katseeni? Ei paljon kurotella taivaita
En osaa arvostaa ketää muita ku sairaita
Selittäkää nyt noille lapsille jokaiselle
Miks pelle, näyttää tänään näin kiukkuselle
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä valtavampi luku pankilla
Sitä hankalampi vankila
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä
Sitä vähemmän vastaväitteitä
Ei voi itellee ku nauraa
Mä oon tässä, mut en tuu olee kauaa
Eikä kukaa mua tänne kaipaa ku vanhus (taakka)
Tuu vaihtaa mun vaippaa
Ja laita eteen mitä vaan
Jos se tuskaa helpottaa nii kyselemättä nappaan
Hajuton, mauton, väritön, alle auton meen
Jaksa en ees itteeni tappaa
Ei oo omatuntoo
Ei mitää peruskuntoo sisältä reikiä puhkoo runkoo
Rautalanka kädes katon pupilliin urpoo
Mut ei se vittu tajuu, ennenku turpaan murjoo
Numeroks syntyny, kultaan kyltyny
Pehmopylly nyt hurjaks vähän yltyny
Ällötän itteenikin, ällötät mua, ällötän sua, kärsitään toisiamme pikemminkin
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä valtavampi luku pankilla
Sitä hankalampi vankila
En osaa vaan olla
Ketju mun ympärillä nolla nolla nolla
Mitä enemmän reseptissä lääkkeitä
Sitä vähemmän vastaväitteitä
Silmät selällään, en osaa levähtää
Räppään jotain vitun peräkylän venäjää
Niskat nyrjähtää, aivot revähtää
Tää on painajainen ja pian me herätään
Jotain terävää, puren kieltä
Viillän rintaa, veri virtaa pintaan – elämää
Lasi helähtää, hetken enää pelätään
Hetken vielä hengitän, ulos ja sisään