Stam1na, Perttu Kivilaakso - Eloonjäänyt sanoitukset (lyrics)
[Stam1na, Perttu Kivilaakso - Eloonjäänyt sanoitukset lyrics]
Jossakin vaiheessa on koneen laskeuduttava
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva
Muut nousseet koneet kilpaa
Paetessani kadotin
Nyt jäätyisin hengiltä pois
Kyydistä jos hyppäisin
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko
Se laskee, kauniimpana kuin koskaan
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä
On lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea
Suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi
Ehkä oppineet lentämään omin siivin
Emme kontrolloi hakien
Olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien
Vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain ihminen häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ylit'se rajojen, aaltojen
Vihollisten, eloonjääneiden toivon rippeiden
Matkaa on taitettu liiankin kauan
Näen kaiken nyt selvemmin
Tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi
Nojaan pehmeään istuimeen tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu minä kuuntelen
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallit'simme)
Mutta korkealta näin miten meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me hävisimme)
Evoluutio jää, vain ihminen häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ja kun meri kutsuu minä kuuntelen
Jossakin vaiheessa on lasku maksettavana
Jossakin vaiheessa on veri veteen sekoittuva
Muut nousseet koneet kilpaa
Paetessani kadotin
Nyt jäätyisin hengiltä pois
Kyydistä jos hyppäisin
Kerosiini palaa, horisontin yllä aurinko
Se laskee, kauniimpana kuin koskaan
Pakkolaskun, tulen, paineen läpi viestinä
On lyhyesti: Ei ole eloonjääneitä
Musta laatikko, tästä selvinnyt ei ihminen
Katkaisen pian virran, säästän voimavarani
En osaa uida, silti yrittää voin kaikkeni
Taistelleen pinnan yllä, haukkoen happea
Suolavettä, myrkkyjä, huutaen apua
Jos olisimme kehittyneet tarpeeksi
Ehkä oppineet lentämään omin siivin
Emme kontrolloi hakien
Olisi eksyneet reitiltä luonnonlakien
Vaan nähneet yli rajojen, yli ohjainten
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
Mutta korkealta näin miten meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
Evoluutio jää, vain ihminen häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ylit'se rajojen, aaltojen
Vihollisten, eloonjääneiden toivon rippeiden
Matkaa on taitettu liiankin kauan
Näen kaiken nyt selvemmin
Tiputan kyydistä kaiken turhan painon pois
Kuka haluaa olla ilmaa raskaampi
Nojaan pehmeään istuimeen tallennan tarinani
Ja kun meri kutsuu minä kuuntelen
Taivaalla jahtasin aurinkoa
Tavoite oli puhdasta hulluutta
(Hulluuden me hallit'simme)
Mutta korkealta näin miten meri on suuri
Kaartuva, kaunis pilvien muuri
(Muureja me rakensimme)
Ääntäkin nopeammin pakenin loppua
Kunnes lopussa uskalsin todeta
(Lopussa me hävisimme)
Evoluutio jää, vain ihminen häviää
Ei meitä ollu syytä säilyttää
Säilyy kaaos kontrollissa
Ja kun meri kutsuu minä kuuntelen